12. Saman lajin yksilöt muodostavat populaatioita
Populaatio tarkoittaa tiettynä aikana eläviä saman lajin yksilöitä, jotka elävät samalla alueella. Populaation yksi tärkeimmistä kriteereistä on se, että yksilöt pystyvät lisääntymään keskenään. Populaatioita tutkittaessa pyritään selvittämään sen koko, levinneisyysalue ja tiheys. Populaation tiheyttä säätelee ympäristön kyky elättää lajin yksilöitä. Ympäristön kantokyvyllä tarkoitetaan suurinta mahdollista määrää eliöitä, minkä ympäristö pystyy elättämään.
Populaation ominaisuuksia ovat:
- koko
- tiheys
- sukupuolijakauma
- ikäjakauma
- kuolevaisuus
- syntyvyys
- alueellinen jakautuminen
- tulomuutto
- lähtömuutto
Populaation koko ja tiheys riippuvat syntyvyydestä, kuolevuudesta ja yksilöiden liikkumisesta alueelta toiselle. Populaation kasvun kannalta on tärkeää, että syntyvyys on kuolevaisuutta suurempaa ja että yksilöt selviävät lisääntymisikään asti.
Populaation yksilöiden ikäjakaumaa ja jälkeläisten henkiin jäämistä voidaan havainnollistaa alla olevalla kuvaajalla. A-käyrä kuvaa sellaisia eliöitä, joista suurin osa elää vanhaksi esim. isot petolinnut. B-suora kuvaa eliöitä, joilla kuolevaisuus tasaista kaikissa ikäluokissa esim. myyrät. C-käyrä kuvaa eliöitä, joista suurin osa kuolee nuorena esim. kalat.
Populaatio kasvaa suotuisissa oloissa nopeasti ja ylittää herkästi ympäristön kantokyvyn. Luonnontilassa populaation kasvua rajoittaa kuitenkin moni asia. Näitä kasvua rajoittavia tekijöitä kutsutaan ympäristön vastuksiksi. Ympäristön vastuksia ovat esimerkiksi ravinto, pedot, sairaudet, elintila, stressi ja loiset. Niiden avulla populaation koko ei kasva liian suureksi.
Kun populaation tiheys kasvaa, kilpailu ravinnosta ja elintilasta kasvaa. Yksilöt pyrkivät varmistamaan ravinnonsaannin valtaamalla itselleen oman alueen eli reviirin. Parhaan reviirin saanut saa usein myös eniten lisääntymiskumppaneita ja varmistaa näin, että omat geenit säilyvät.
Populaation koko voi vaihdella satunnaisesti hyvinkin suuresti. Suureen kannanvaihteluun voi olla syynä sääolot ja ravinnon puute tai runsaus. Kun esimerkiksi myyrien määrä kasvaa, niitä syövien petojenkin määrä kasvaa. Jossain vaiheessa petoja on niin paljon, että myyräkanta romahtaa, minkä seurauksena petojenkin määrä romahtaa. Pedot eivät ole ainoa syy suurille kannanvaihteluille, sillä myös samanlaiset ekolokerot aiheuttavat niitä. Populaatioiden kannanvaihtelun takia populaatiot voivat levittäytyä uusille aluielle esimerkiksi ravinnon perässä. Tällöin eri alueiden populaatioiden perintötekijät pääsevät sekoittumaan ja syntyy lisää muuntelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti