9. Elämä siirtyy maalle
Noin 400 miljoonaa vuotta sitten happea oli kehittynyt ilmakehään 20%, eli melkein yhtä paljon kuin nykyään. Otsonikerros oli myös kasvanut, minkä ansiosta UV-säteilyä pääsi enää vähän maanpinnalle. Kosteille vuorovesirannoille kehittyneet sammalet olivat ensimmäisiä eliöitä maalla. Niitä ei kuitenkaan voida pitää maakasveina, sillä niillä ei ollut varsinaista tukirankaa ja ne olivat edelleen hyvin riippuvaisia kosteudesta. Sanikkaiset olivat ensimmäisiä "oikeita" maakasveja. Niiden rakenne kertoo, että ne ovat sopeutuneet elämään maalla.
Eläimet alkoivat siirtyä maalle noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäisiä olivat niveljalkaiset, kuten skorpionit ja tuhatjalkaiset. Enssimmäiset selkärankaiset eläimet maalla olivat sammakkoeläimiä. Niiden raajat sopivat paremmin maalla liikkumiseen, mutta ne olivat silti riippuvaisia vedestä, sillä sammakot kehittyivät vedessä ja osa hengityksestä tapahtui ihon kautta, jonka täytyi olla kostea.
Noin 250 miljoonaa vuotta sitten maapalon ilmasto kuivui. Kosteisiin elinoloihin tottuneet sammakkoeläimet eivät pärjänneet enää niin hyvin, vaan luonnonvalinta suosi uusia lajeja. Vähiitellen sammmakoista kehittyi matelijoita. Matelijoihin kuului liskoja, käärmeitä ja hirmuliskoja eli dinosauruksia. Matelijat olivat ensimmäisiä täysin maaelämään sopeutuneita eliöitä. Esimerkiksi niiden iho oli paksumpi ja kesti siksi paremmin kuivuutta kuin sammakkoeläinten iho. Matelijoiden hengitys ja verenkierto olivat myös selkeästi teehokkaampia kuin sammakkoeläimillä. Suuri etu oli myös siitä, ettää matelijoiden jälkeläiset kehittyivät munissa, jonka ansiosta vesistöä ei tarvittu enää lisääntymmiseen. Matelijoiden kanssa samaan aikaan kehittyivät paljassiemeniset kasvit, joihin kuului esimerkiksi havupuita ja käpypalmuja. Paljassiemenisten kasvien valttina oli se, että niiden lisääntyminen ei ollut riippuvaista vedestä. Näin ne pystyivät levittäytymään kuivillekin alueille.
Erilaisia matelijoita:
Dinosaurukset hävisivät maapallolta noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Niiden häviämisen syynä pidetään ilmaston viilenemistä, joka on ilmeisesti johtunut maapalloon törmänneestä valtavasta meteoriitista. Dinosaurusten hävittyä alkoi nisäkkäiden, lintujen ja koppisiemenisten kasvien nopea evoluutio. Matelijoista kehittyi vähitellen lintuja ja nisäkkäitä. Lintujen rakenteessa tapahtui suuri edistysaskel, sillä niiden eturaajoista kehittyi siivet ja niiden luut kevenivät. Tämä mahdollisti lentämisen ja lintujen tehokkaan leviämisen uusille alueille. Nisäkkäät jakautuivat kolmeen eri suuntaan: pussieläimiin, nokkaeläimiin ja istukallisiin eläimiin.
vesinokkaeläimiä elää vain Itä-Australiassa ja Tasmaniassa
Maapallon historia on jaettu neljään eri aikakauteen. Useimmiten aikakausi vaihtuu massasukupuuton kohdalla. Massasukupuutot johtuvat usein maapallon geologisista muutoksista. Ne ovat olleet evoluution kannalta tärkeitä, sillä ne ovat luoneet tilaa uusille lajeille.
Massasukupuutoille on esitetty 4 eri syytä:
- merenpinnan korkeuden muutokset (erityisesti silloin, kun suurin osa eliöistä eli merissä)
- ilmastonmuutokset, jotka johtuvat mannerlaattojen liikkeistä
- valltaisat tulivuorenpurkaukset
- valtavan meteoriitin törmäys ja sen seurauksena hyökyaaltoja, tulipaloja ja maanjäristyksiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti