13. Alueen lajien populaatiot muodostavat eliöyhteisön
Eliöyhteisöissä ilmenee kilpailua. Kilpailua voi olla saman lajin yksilöiden välillä (lajinsisäinen kilpailu) sekä myös eri lajien välillä (lajienvälinen kilpailu). Kilpailukykyisempi laji tai yksilö on aina se, joka on elinvoimaisempi ja vahvempi. Kilpailua syntyy, kun lajien ekolokerot ovat samankaltaisia. Silloin heikompi laji syrjäytetään ja se joutuu vaihtamaan asuin-/ ruokailupaikkaansa tai häviää kokonaan.
| ||
Lajien evoluution aikana kilpailusta on voinut seurata pysyviä muutoksia esim. rakenteessa. Siitä hyvä esimerkki on käpylinnut. Välttääkseen kilpailua käpylintulajit ovat erikoistuneet eri puulajien siemeniin. Lajien erilaisuus näkyy niiden nokkien rakenteessa.
Lajit voivat olla myös riippuvaisia toisistaan ja elää symbiossissa keskenään. Lajien välinen yhteiselo, jossa molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan, kutsutaan mutualismiksi. Mutualismi voi olla ehdollista tai ehdotonta. Ehdollisessa mutualismissa laji pystyvät elämään itsenäisestikin. Ehdoton mutualismi tarkoittaa taas sitä, että jommankumman lajin tai molempien lajien elinehtona on yhteiselo. Esimerkkinä ehdottomasta mutualismista on kasvinsyöjänisäkkään ja sen ruuansulatuskanavassa asuvien bakteerien välinen suhde. (Bakteerit hajottavat selluloosaa ja bakteeri saa palkaksi elinympäristön.) Joskus taas yhteiselosta hyötyy vain toinen osapuoli. Hyötyvää osapuolta kutsutaan toisen pöytävieraaksi.
Rinnakkais- eli koevoluutio tarkoittaa sitä, kun lajit kehittyvät ja sopeutuvat ympäristöönsä ollen riippuvaisia toisistaan. Tästä seuraa se, että yhdessä lajissa tapahtuva muutos vaikuttaa myös toisiin lajeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti